Riivattu rockmusiikki – onko sellaista?

Ihminen voi olla yhtenä hetkenä vihainen, toisena onnellinen. Tunteiden pitkäaikainen tukahduttaminen voi kuitenkin johtaa siihen, ettei enää kykene tuntemaan mitään, tai että tunteita ilmaistaan vahingollisella tavalla. Musiikki voi auttaa käsittelemään tunteita, ilman että niihin reagoidaan tekemällä jotakin oikeassa elämässä. Musiikki ei sellaisenaan aja ihmistä toimintaan, ihminen itse päättää tekeekö hän jotakin vai ei. Toiminta voi olla positiivista, vaikka musiikki olisikin synkkää tai sisältäisi piiloviestejä. Musiikki voi olla terapeuttista, antaa elämyksiä ja tasapainottaa tunnetiloja. Musiikki voi olla myös sosiaalinen tapahtuma ja lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta, sekä auttaa tutustumaan saman henkisiin ihmisiin, joilta saa hyväksyntää. Musiikki on tapa kommunikoida, joskus jopa ilman sanoja.

Voiko musiikki riivata?

Aika ajoittain ilmestyy uutisia, joissa väitetään rockmusiikin riivanneen ihmistä ja ajaneen hänet epätoivoisiin, tai väkivaltaisiin tekoihin. Näin on usein myös uskonnon kanssa. Kuitenkaan raamatun lukeminen, tai musiikin kuuntelu sellaisenaan ei aiheuta toimintaa. Ennen toimintaa täytyy olla ajatus, käsky lihaksille tehdä jotakin. Normaali ihminen valikoi ajatuksensa ja torjuu ne, jotka ovat hänelle itselleen tai muille vahingollisia. Musiikki voi luoda tunteita, mutta voi myös jättää täysin kylmäksi. Sisältääkö rockmusiikki todellakin salaisen sanoman Tämä ei ole oleellista, vaan se, miten henkilö reagoi musiikkiin ja miksi. Musiikki ilman sanoitusta on pelkkä melodia, kuitenkin esim. Mozartia pidettiin oman aikansa kapinallisena. Joidenkin tutkimusten mukaan klassinen musiikki rauhoittaa, mutta sama kappale voi aiheuttaa kahdella eri ihmisellä aivan erilaisen tuntemuksen riippuen muistoista ja olemassa olevasta tunnetilasta.

Musiikki voi olla terapeuttista

Musiikki voi vahvistaa tunnetilaa, mutta niin voi tehdä mikä tahansa. Jos laihdutuskuurilla syö palan kakkua, voi olo tuntua entistä lihavammalta. Kakku sellaisenaan ei ole hyvä tai paha. Eikä ole musiikkikaan. Musiikki ei voi olla vastuussa siitä, miten ihminen reagoi omiin tunteisiin. Musiikki voi tuoda mieleen ikäviä muistoja, mutta myös lohduttaa, antaa toivoa, tehdä onnelliseksi tai toiveikkaaksi jne. Musiikin voi valita tilanteeseen sopivaksi. Musiikki voi olla terapeuttista, auttaa käymään läpi tunteita ja käsittelemään niitä. Surullisen kappaleen jälkeen voi tulla itku, ja sen jälkeen olo onkin jo parempi. Miksei aggressiivinen musiikki toimisi samalla tavalla? Ensin tulee samaistuminen musiikkiin, tai sanoituksiin ja sen jälkeen paluu tasapainoiseen tunnetilaan. Ilman että ketään on vahingoitettu.

 

Leave a Reply